Sairaslomaa

Eilen käytiin testaamassa uutta paikkaa laskukohteena. Vuorossa oli Schlick 2000. Ei mikään erikoinen paikka, ei järin iso tai muutenkaan vaikuttava. Eipä meillä ollut kyllä uutta luntakaan tarjolla tällä kertaa, mikä varmasti vaikutti hieman mielikuvaan. Eikä se päivä päättynytkään kovin hyvin. Heitin hissijonossa pelleillessäni selälleen ja kaaduin jotenkin sopivasti, niin että yläselkä lapaluiden välistä otti vähän osumaa. Lääkärireissu.

Vaikka selkä kipeä onkin, ei sieltä röntgenissä löytynyt murtumia tai muuta vakaavaa. Kyseessä pitäisi olla siis ihan lihasvamma, josta pääsee eroon muutaman päivän levolla. Lepoloma Italiassa ensi viikolla auttanee tähän vaivaan varsin hyvin...

Puuteria Stubaier Glacierilla

Puuteriteema siis jatkuu. Sitähän tänne on tultu hakemaan, eli ihan metsään ei olla menossa. Sunnuntaina bussin suuntana oli alueen korkein keskus, jäätiköllä sijaitseva Stubaier Glacier. Alussa homma meinasi mennä hiukan vihkoon, koska lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siirettiin kelloja. Tai olisi pitänyt siirtää. Onneksi kaverit herättivät soitolla puoli tuntia ennen bussin lähtöä. Pikkuisen meinasi olla kiirus, kun veteli kamoja niskaan, laittoi eväitä ja muita romppeita reppuun, söi vähän aamupalaa ja kirmasi suurinpiirtein neljän korttelin matkan bussille. Kaikki tämä puolessa tunnissa ja vieläpä onnistuneesti.

Kun rinteeseen päästiin, odottivat meitä siellä jälleen koskemmattomat rinteet. Kymmeniä senttejä uutta lunta. Ja siihen lisäksi auringonpaistetta. Kyllä kelpasi taas laudan päällä viettää päivää! Tulipa tehtyä myös oma "korkeusennätys". Nyt sitä on käyty 3210 metrin korkeudessa. Oheinen kuva on kyseiseltä huipulta otettu.

Eilen viettelimme välipäivää laskuhommista ja puuhasimme koulujuttuja. SWOT-analyysi St. Antonin toimista on pieniä viilauksia vaille valmis, joten ei siitäkään tarvitse enää pahemmin stressata. Eilisen saldona oli myös auton vuokraaminen ensi viikon Italian reissua varten. Sari saapuu tänne tulevana lauantaina. Maanantaina lähdemme kanadalaisen Robin ja Robin ruotsalaisen tyttöystävän Malinin kanssa roadtripille Italiaan. Siellä aikaa olisi tarkoitus viettää torstaihin tai perjantaihin asti.

Puuteria St. Antonissa

Ensimmäinen Galzigbahnin vaunu suuntasi ylös pitkin St. Antonin rinteitä. Siellä istuimme malttamattomina kyydissä kaverini Robin kanssa. Ympärillä pelkkiä vihollisia, muita laskijoita jotka yrittävät ehtiä puuterille ennen meitä. Ensimmäiset kaksi tuntia vaihdoimme maisemaa tiiviiseen tahtiin laskien puuteririnteestä toiseen... Ja välillä tietysti vähän rinteen ulkopuolellakin. Lumiolosuhteet olivat melkeinpä täydelliset. Rinteissä oli kymmenisen senttiä uutta lunta, kun niiden ulkopuolella lumen määrä lähenteli puolta metriä. Puolen päivän jälkeen rinteestä vetäytyikin ruokatauolle pari väsynyttä, mutta onnellista miestä.



Päivän päätteeksi meillä oli tapaaminen St. Anton am Arlbergin markkinointipäällikön kanssa. Senpä takia siellä oikeestaan olimmenkin, laskemassa ja tutustumassa heidän toimintaansa. Ja luonnollisesti ilmaiseksi. Iltapäivästä keskustelimmekin meidän kehitysideioistamme ja ehdotuksistamme. Ideamme saivat vastakaikua, joten olemme menossa käymään St. Antonissa vielä uudemmankin kerran...

Illalla oli ohjelmassa mukava kokkailutapahtuma. Eri maiden vaihtarit kokkailivat kukin jotain omasta maastaan. Ruoka oli maittavaa, erilaista ja sitä oli riittävästi! Pitkän päivän jälkeen, vatsa täynnä, ei unta tarvinnut kauaa odotella...

Lunta ikkunoista ja ovista!

Tätä on odotettu. 17-asteisten t-paitakelien jälkeen sää otti ja muuttui. Maanantaista lähtien lunta on tuupannut tuutin täydeltä. Loistavaa!

Eilen aamusta hyppäsimmekin bussiin, suuntana Kühtai. Puuteria riitti, muita laskijoita ei. Sehän ei meitä haitannut. Edellisenä iltana hankittu pieni päänsärky väistyi äkkiä, kun lauta halkoi koskematonta puuteria. Miinuspuolena oli jatkuva lumisade, joka pudotti näkyvyyden lähes nollaan. Välillä sitä saikin keräillä itseään ja kamppeitaan puolimetrisestä lumihangesta, kun ei vaan yksinkertaisesti nähnyt edessä olevia rinteen muotoja. Päädyimmekin etsimään puisia alueita, jolloin kiintopisteiden seassa rinnettä on helpompi lukea. Sieltä puiden seasta löysimmekin jälleen koskematonta lunta, mahtavia useamman metrin droppeja ja muuta mukavaa...

Tänään on sitten välipäivä, sen verran tuo näkyvyys oli kuitenkin heikko. Odottelemme sään selkenemistä, sillä sen tapahtuessa ovat luvassa tämän talven parhaat laskukelit tähän mennessä!! Nyt lunta on tullut kolmeen päivään jo reilut puoli metriä ja lisää on luvassa. Huomenna ja perjantaina olisi luentoja, mutta jos keli selkenee saavat luennot jäädä. Näitä lumia ei missata.

Tiukkaa opiskelua

Opiskelu on ollut rankkaa menneellä viikolla. Videosta voi tsekata, miltä luokkahuone näytti torstaina:



Todellisuudessa siis vähän vähemmän rankkaa. Käytiin St. Anton am Arlbergissa ja video on "panoramakuva" koko mestan korkeimmalta huipulta. Kelpasi siellä kyllä koulupäivää vietellä. Lumitilanne ei silti mikään maailman mainioin ole. Ero laakson ja huipun välillä on kuin ero yöllä ja päivällä, kuten voitte kuvista todeta. Normaalisti laaksossa on kuitenkin tähän aikaan vuodesta lunta ihan reippaasti. Muuten opetustapa on mielenkiintoinen, kun yhtä ainetta pitää jaksaa koko päivä kerrallaan. Tähän asti on mennyt silti ihan mainiosti. On sen verran uutta juttua, että on jaksanut kiinnostaa. Vielä pitäisi tuolle alppiturismin kurssille tehdä SWOT-analyysia St. Antonin toiminnasta, sitten olisi tenttiä vaille valmis eka kurssi.

Eilen saatiin kasaan vähän porukkaa ja pelattiin Texas Hold'emia meitsin kämpillä. Oli asiallista löytää porukkaa ketkä tykkää kanssa pelata. Vielä tiedetään muutama pelaaja lisää, joten jatkossa saadaan isommat pelit aikaan. Eilen vedettiin viidellä, mutta hauskaa oli.

Tänään olisi yhdellä jenkillä synttärikekkerit, kun tulee 22 mittariin. Ja siihen liitettynä St. Patrick's Day, niin eiköhän tänään jonkin sortin juhlat saada aikaan. Päivällä käytiin kanadalaisen kaverin, Robin, kanssa etsimässä ruokapaikkaa. Vanhasta kaupungista bongattiin yksi kiinalainen rafla, joka tarjosi lounasbuffetin "syö niin paljon kuin jaksat"-tyyliin kuudella ja puolella eurolla. Nyt on pötsi hiukan pullollaan, voisi olla seuraavaksi päiväunien paikka.

Ensi viikolla olisi mahdollisesti tulossa uutta lunta tupaan. Tai ehkä oikeammin on sanoa, että olisi mahdollisesti tulossa lunta yleensäkään. Jos pitää paikkaansa, niin ensi viikko menee aika lailla rinteessä. Sehän ei haittaa, kun torstai ja perjantai ovat ainoat luentopäivät. Ja seuraavaksi viikonlopuksi ollaan jo järkätty Robin kanssa kaikille halukkaille MCI-vaihtareille laskureissu Stubaier Gletscherille.

Eloa Innsbruckissa

Sitten viime kirjoittelun on kurssit valittu. Ja tänään ne jo alkoivatkin. Koko päivä tuli istuttua Alpine Tourismin luennolla, mutta siinäpä jo viidesosa kurssista vierähtikin! Torstaina olisi sitten sen kurssin tiimoilta excu St. Antoniin tutustumaan niiden bisnekseen. Siistiä. Mutta onhan tässä välissä ehtinyt jo tapahtua kaikenlaista.

Torstaina siis valittiin kurssit, tutustuttiin MCI:n ATK-palveluihin yms. Torstaina illalla olikin sitten vuorossa tutoreiden järjestämät bileet. Kierrettiin lähialueen baareja ja saatiin vähän pesijaalihintaan kaljaa. Ihan kuin se muuten olisi kallista :) Kuitenkin vähän rauhallisemmin piti ottaa, koska säätiedotus lupaili lumisadetta yöksi ja aurinkoa perjantaiksi... Ja sehän käytiin perjantaina toteamassa, että oikeassa olivat sääveikot! Paras tapa päästä krapulanpoikasesta eroon on lähteä laskemaan uudelle puuterille Alpeille!

Lauantai meni shoppaillessa, vähän paitaa, kenkiä, sisustusjuttuja yms. Illalla vähän kokkailtiin porukalla kämpillä. Kanadalainen kaveri, Rob, sai töitä yhestä baarista ja aloitti siellä lauantaina, joten tarkoitus oli käydä siellä porukkalla pyörähtämässä. Ovella kuitenkin totesimme, että siellä on joku hyväntekeväisyysilta, dresscodena tumma puku. No, jäipä sitten menemättä. Toki kävimme sitten olutta maistamassa parissa muussa paikassa...

Sunnuntaina suunta oli taas aamusta Kühtaille. Aurinko paistoi ja elämä hymyili :) Ruuhkaa vaan tahtoi olla mäessä enemmän kuin olisi tarvittu, muuten loisto päivä. Illalla jälleen kokkailtiin porukalla, nyt viereisessä asuntolassa, missä asuu paljon vaihtariporukkaa.

Ja kun kämpille ei nettiä saa, niin lähdettävä on taas. Ulosajo siis koitti täältä MCI:n tietokoneluokasta, kun tämä menee kiinni. Niin, netin täällä tosiaan saa vaan kahdeksi vuodeksi, niin jää tällä kertaa väliin...

Ohjelmaa MCI:llä

Tiistaina siis alkoi orientaatioviikko MCI:llä. Käytännössä siis infopläjäystä asiasta, sitten toisesta, sitten...Mukaan mahtuu toki jonkin sortin kierrosta siellä sun täällä ympäri kaupunkiakin. Ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin infoluennot. Uusia ihmisä ympäri maailmaa sitä tapaa joka tapauksessa paljon!

Eilen siis koko homma alkoi. Vähän kahvitteluja ja buffettia infojen välissä. Iltapäivästä sitten kierrettiin viralliseen oppaan kanssa vanhassa kaupungissa, kirkoissa, museoissa, yms. missä sitä oppi yhtä sun toista Innsbruckin ja Itävallan historiasta. Hyvä että tuli osallistuttua, koska ei varmasti tulisi itekseen lähdettyä vastaavanlaiselle city tourille. Kuvassa keisari Maximilian I:n esi-isät pronssipatsastelevat hänen hautansa vierellä.

Illasta tuli sitten lähdettyä käymään olusilla paikallisessa pubissa sunnuntaisella laskureissulla tavattujen suomalaisten kanssa. No, loppujen lopuksi niitä suomalaisia löytyi täältä meidän seitsemän MCI:llä opiskelevan lisäksi melkein tusina kappaletta. Ollaan siis tehokkaasti edustettuina!

Tänään virallisessa ohjelmassa piti alunperin olla reissu Nordkettelle, eli tuonne vuorijonon huipulle. Sää oli kuitenkin sen verran heikko, että se reissu peruttiin ja sen sijaa lähdettiin käymään Crystal Worldissä. Swarovskin kritsalli on täältä kotoisin ja tehdään edelleen täällä ja Crystal World on Swarovskin 100-vuotisjuhlan kunniaksi perustettu museo (perustettu siis 1995). Siellä nähtiin sitten toinen toistaan isompaa ja kalliimpaa kristalliviritystä. Olipa kieltämättä aika huikea paikka! Esimerkiksi alemman kuvan kristalli ei ole mikään pikkukivi, vaan maailman suurin leikattu kristalli, halkaisija sillä on jotain puolen metrin luokkaa...Olipa siellä kymmenisen metriä ja reilut 40 metriä pitkä leikatuista kristalleista tehty seinäkin. Aika halpaa.

Huomenna sitten olisi aika valita kursseja ja alkaa ihmettelemään, että mitenkäs se saksan kieli tuonne pääkoppaan uppoaa...

Tuntumaa Alppeihin laudan kanssa

Keli lauantaina oli loppujen lopuksi varsin surkea. Kaupungissa satoi vettä melkeinpä koko päivän, enemmän tai vähemmän. Tietenkin vuorilla se tarkoittaa lumisadetta, minkä kyllä huomasimme sitten sunnuntaina kun rinteeseen pääsimme. Voi sitä puuterin määrää! Lauantaina vielä vietinkin siivouspäivää kämpillä. Kuten kuvasta näkee, nyt alkaa huonekin näyttämään hiukan kotoisammalta.

Sunnuntaina siis aamusta kiipesimme bussiin kohti Kühtaita. Matka oli yllättävänkin pitkä, puolisentoista tuntia, mutta ei maksanut mitään kun kyseessä oli ainoastaan laskijoita kuskaava kyyti. Bussissa törmäsimme vieläpä yhteen suomalaiseen tai vielä tarkemmin jyväskyläläiseen.

Kun perille sitten päästiin, niin oli siinä taas pohjoisen miehellä ihmettelemistä täällä etelässä. On en vaan komiat ne Alpit. Ja nyt oltiin vieläpä siellä missä on lunta. Ei muuta kun lauta kiinni ja menoksi!


Kyllähän sitä koko päivän kelpasi laskea, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Välillä piti tietenkin istahtaa johonkin sopivaan paikkaan nauttimaan auringosta ja eväistä. Iltapäivästä lumi alkoi olla jo sen verran märkää, että taukoja oli pidettävä hieman tiuhempaan. Alkoi raskaassa lumessa laskeminen nimittäin viedä mehuja laskijoista siihen tahtiin.

Laskupäivä oli mukava päättää odottelemalla bussin tuloa paikallisella terassilla edelleen auringonpaisteesta, mahtavista maisemista ja Radlerista (Paikallinen erikoisuus, olutta ja limsaa sekaisin. Kuulostaa hurjalta, tiedetään, mutta maistuu yllättävän hyvälle ja sopii "janojuomaksi".) nauttien!

Muutoksia suunnitelmiin

Alunperin oli siis tarkoitus lähteä tänään rinteeseen, mutta suunnitelmiin tuli hieman muutoksia. Tomi hommasi uudet sukset ja ne saa tänään, joten reissu siirtyi huomiselle. Noh, eipä siinä mitään, sillä huomiseksi on luvattu paljon parempaa keliä: auringonpaistetta ja vuorilla pari astetta pakkasta. Kunhan ei kameraa unohda kotiin...

Tänään siis jälleen seikkailemaan kaupungille...

Rästihommia

Suomesta kun livistin vähän "kesken kaiken" niin tänään oli aika tarttua härkää sarvista ja tehdä jäljelle jääneitä juttuja alta pois. Eli englannin kurssilta muutama tehtävä jäi jäljelle ja syksyisen projektin oppimispäiväkirja kaipasi vielä hieman viilausta. Oppimispäiväkirja on nyt palautettu ja puolet englannin tehtävistä valmiina. Loput olisi tarkoitus saada valmiiksi ennen tiistaita, jolloin meillä varsinaisesti ohjelma täällä alkaa. Sitten lienee hankalampi tehdä niitä juttuja.

Nyt pitäisi lähteä vielä voitelemaan lauta ja virittämään muut vehkeet kuntoon niin, että huomenna kaikki valmiina laskuhommia varten. Lähimäissä on siis vähän vähemmän lunta, niin suuntana on Kühtai, jonne on vähän pidempi bussimatka...Mutta siellä on lunta! Burton kun on kotoisin Innsbruckista, niin eilen tuli käytyä Burton storessa kääntymässä ja tarttuihan sieltä uusi kypärä ja vähän vaatetta matkaan.

Tänään illalla laitetaan vielä kämppisten kanssa porukalla jotain ruokaa. Mukavia yhteisaktiviteetteja kämpillä.

Kaupunkiseikkailua

Tomin kanssa siis eilen otimme kilometrejä alle oikein toden teolla ja kävelimme ympäri Innsbruckia ristiin rastiin. Alkaa olemaan aikalailla hyvä kuva kaupungista ja sitä löytää jo ilman karttaa keskustan alueella mihin pitääkin. Eilisen nettikahviloinnin aikana siis pilvet häipyivät ja aurinko ja Alpit tulivat esiin. Oli siinä taas ihmeteltävää meikäläisille...kuten kuvasta näkyy on maisemat siinä vaiheessa aika makeat!

Illalla saimme kokoon Suomi-istujaiset, kun me kolme Jyväskylästä tulijaa, minä, Tomi ja Kaisu, istuskelimme meillä iltaa ja kävimme läpi kokemuksiamme tähän asti. Tulipa siinä sitten sovittua myös laskureissu ylihuomiselle, eli lauantaina rinteeseen!! Nyt vaan pitäisi käydä voitelurauta ja kypärä hommaamassa, niin alkaisi olemaan laskukamat reilassa. Käytiinpä siinä sitten vielä illan päätteeksi toteamassa, että nurkan takana olevasta irkkubaarista saa hyvää Guinnessia...