Puuteria Stubaier Glacierilla

Puuteriteema siis jatkuu. Sitähän tänne on tultu hakemaan, eli ihan metsään ei olla menossa. Sunnuntaina bussin suuntana oli alueen korkein keskus, jäätiköllä sijaitseva Stubaier Glacier. Alussa homma meinasi mennä hiukan vihkoon, koska lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siirettiin kelloja. Tai olisi pitänyt siirtää. Onneksi kaverit herättivät soitolla puoli tuntia ennen bussin lähtöä. Pikkuisen meinasi olla kiirus, kun veteli kamoja niskaan, laittoi eväitä ja muita romppeita reppuun, söi vähän aamupalaa ja kirmasi suurinpiirtein neljän korttelin matkan bussille. Kaikki tämä puolessa tunnissa ja vieläpä onnistuneesti.

Kun rinteeseen päästiin, odottivat meitä siellä jälleen koskemmattomat rinteet. Kymmeniä senttejä uutta lunta. Ja siihen lisäksi auringonpaistetta. Kyllä kelpasi taas laudan päällä viettää päivää! Tulipa tehtyä myös oma "korkeusennätys". Nyt sitä on käyty 3210 metrin korkeudessa. Oheinen kuva on kyseiseltä huipulta otettu.

Eilen viettelimme välipäivää laskuhommista ja puuhasimme koulujuttuja. SWOT-analyysi St. Antonin toimista on pieniä viilauksia vaille valmis, joten ei siitäkään tarvitse enää pahemmin stressata. Eilisen saldona oli myös auton vuokraaminen ensi viikon Italian reissua varten. Sari saapuu tänne tulevana lauantaina. Maanantaina lähdemme kanadalaisen Robin ja Robin ruotsalaisen tyttöystävän Malinin kanssa roadtripille Italiaan. Siellä aikaa olisi tarkoitus viettää torstaihin tai perjantaihin asti.