Puuteria St. Antonissa

Ensimmäinen Galzigbahnin vaunu suuntasi ylös pitkin St. Antonin rinteitä. Siellä istuimme malttamattomina kyydissä kaverini Robin kanssa. Ympärillä pelkkiä vihollisia, muita laskijoita jotka yrittävät ehtiä puuterille ennen meitä. Ensimmäiset kaksi tuntia vaihdoimme maisemaa tiiviiseen tahtiin laskien puuteririnteestä toiseen... Ja välillä tietysti vähän rinteen ulkopuolellakin. Lumiolosuhteet olivat melkeinpä täydelliset. Rinteissä oli kymmenisen senttiä uutta lunta, kun niiden ulkopuolella lumen määrä lähenteli puolta metriä. Puolen päivän jälkeen rinteestä vetäytyikin ruokatauolle pari väsynyttä, mutta onnellista miestä.



Päivän päätteeksi meillä oli tapaaminen St. Anton am Arlbergin markkinointipäällikön kanssa. Senpä takia siellä oikeestaan olimmenkin, laskemassa ja tutustumassa heidän toimintaansa. Ja luonnollisesti ilmaiseksi. Iltapäivästä keskustelimmekin meidän kehitysideioistamme ja ehdotuksistamme. Ideamme saivat vastakaikua, joten olemme menossa käymään St. Antonissa vielä uudemmankin kerran...

Illalla oli ohjelmassa mukava kokkailutapahtuma. Eri maiden vaihtarit kokkailivat kukin jotain omasta maastaan. Ruoka oli maittavaa, erilaista ja sitä oli riittävästi! Pitkän päivän jälkeen, vatsa täynnä, ei unta tarvinnut kauaa odotella...