Tuntumaa Alppeihin laudan kanssa

Keli lauantaina oli loppujen lopuksi varsin surkea. Kaupungissa satoi vettä melkeinpä koko päivän, enemmän tai vähemmän. Tietenkin vuorilla se tarkoittaa lumisadetta, minkä kyllä huomasimme sitten sunnuntaina kun rinteeseen pääsimme. Voi sitä puuterin määrää! Lauantaina vielä vietinkin siivouspäivää kämpillä. Kuten kuvasta näkee, nyt alkaa huonekin näyttämään hiukan kotoisammalta.

Sunnuntaina siis aamusta kiipesimme bussiin kohti Kühtaita. Matka oli yllättävänkin pitkä, puolisentoista tuntia, mutta ei maksanut mitään kun kyseessä oli ainoastaan laskijoita kuskaava kyyti. Bussissa törmäsimme vieläpä yhteen suomalaiseen tai vielä tarkemmin jyväskyläläiseen.

Kun perille sitten päästiin, niin oli siinä taas pohjoisen miehellä ihmettelemistä täällä etelässä. On en vaan komiat ne Alpit. Ja nyt oltiin vieläpä siellä missä on lunta. Ei muuta kun lauta kiinni ja menoksi!


Kyllähän sitä koko päivän kelpasi laskea, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Välillä piti tietenkin istahtaa johonkin sopivaan paikkaan nauttimaan auringosta ja eväistä. Iltapäivästä lumi alkoi olla jo sen verran märkää, että taukoja oli pidettävä hieman tiuhempaan. Alkoi raskaassa lumessa laskeminen nimittäin viedä mehuja laskijoista siihen tahtiin.

Laskupäivä oli mukava päättää odottelemalla bussin tuloa paikallisella terassilla edelleen auringonpaisteesta, mahtavista maisemista ja Radlerista (Paikallinen erikoisuus, olutta ja limsaa sekaisin. Kuulostaa hurjalta, tiedetään, mutta maistuu yllättävän hyvälle ja sopii "janojuomaksi".) nauttien!